Joskus kulkee, toisinaan sitten taas ei

Tänään ei kulkenut. Rauta oli raskasta kuin - noh, rauta on raskasta. Joskus se vaan tuntuu vielä raskaammalta.

Treenissä ei siis juuri kunniamainintoja saavutettu, mutta kyllä silti taputtaisin itseäni olalle mikäli kädet treenin jälkeen sinne taipuisivat. Kaikki harjoittelu on hyvästä, huonokin.

Aina se sohvalla pötköttelyn voittaa ja on se vaan myönnettävä, että jonkinlainen euforiaan vivahtava tunne käy ohikiitävän hetken ohimoilla, kun istut hikisenä läskeinesi pukuhuoneeseen kiskomaan epätoivoisesti nahkaan liimaantunutta ihokasta irti poimuista.

On nimittäin ihme juttu, että kelmu nimeltään t-paita voi tosiaan istua ihossa kuin paska Junttilan tuvan seinässä. Osittain se varmaan johtuu yläraajojen rajoittuneista liikeradoista, mutta ei se voi kaikkea selittää. Hmmm....salaliitto?

Hilavitkuttimia

Melkein jokainen meistä on joko puolipakolla tai väkisin vietynä käynyt kuntosalilla. Kuka hullu sinne vapaaehtoisesti menisi, minua ei lasketa?

Jokaisella salilla on omanlaisensa laitekanta. Nämä voidaan jakaa kategorioihin karkeasti eli raaka rauta ja vitkuttimet. Jälkimmäisistä löytyy useitakin, mutta minä käsittelen mielessäni niitä outoina, kivoina eli hyödyllisinä, käsittämättöminä ja huonoina. Kaksi viimeistä johtunevat siitä, etten varmaan osaa käyttää niitä niin kuin tarkoitus olisi ja toinen on tietty tämä tauti joka rajoittaa varsin yllättävienkin laitteiden tehokasta käyttöä.

Valitan huonoa kuvanlaatua parissa kuvassa, mutta tarinan kannalta ne ovat olennaisia, joten en voinut niitä poiskaan jättää.


Vatsalihaslaite

Tämän laitteen tuntenevat melkein kaikki; David 130 vatsalihaslaite. Niinhän sitä luulisi. Olen siis jopa käyttänyt tätä joskus nakkisotien aikaan vaan enpähän minä enää muistanut miten tuo puetaan päälle.

Kanssarimpuilijat varmaan naureskelivat mielessään äherrykselleni. Ei siitä sen enempää. 

Sain kuin sainkin laitteen säädettyä itselleni sopivaksi. Yllätys oli kuitenkin suuri, kun ensimmäisen toiston jälkeen jouduin toteamaan, ettei tämä laite tule olemaan treenilaitevalikoimassani sen aiheuttamasta kivusta johtuen. 

Harmi. Nyt joutuu tekemään ihan oikeita vatsalihasliikkeitä.




Yläkerran laite

Yllättäen en tiedä, mikä tämän laitteen nimi on, mutta osaan sentään käyttää sitä huolimatta tiedonvajauksestani.

Hopeanvärisiin tankoihin lisätään sopiva määrä romua mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että lykkäät kuitenkin liikaa linttejä joko testosteroni-/feromonihöyryissäsi tai muuten vaan kuvittelet olevasi vahva.

Tästä seuraa ensinnäkin se, ettei käsiä saa ujutettua alempana sijaitsevien mustien patukoiden taakse aiheuttamatta naurunpyrskähdyksiä tovereissa, jotka seuraavat käärmetanssiasi vempeleen kanssa.

Liiat romut pois ja tahkoamaan. Sitä jäi silti liikaa. Perkl! Periksi ei anneta vaan juntataan valitulla helvetillä 3 * 10 vaikka taju pakenee ja spagetti pehmenee.

Kiva laite, jos olisi älyä laittaa soveliaan kokoiset killuttimet tankoon. Vaikuttanee oletettavasti kivusta päätellen etupuolen hartiaseutuun.

Leuanvetolaite

Joo, en tiedä tämänkään oikeaa nimeä.

Rautaa taaempana sijaitseviin ripustimiin, hanuri jakkaraan ja kahvoista pumppaamaan. Voi tehdä myötä- tai vastamäen otteella, epäilisin, ettei kuitenkaan niiden kombolla kuten eräs lapsuudenkaverini tapasi tehdä leuanvetoja eli ns. ristiotteella.

Jos painaisin 40 kiloa, tietäisin jaksavani tehdä kymmenen leuanvetoa kertaa kolme.

Vaan en paina.

Ihan kivan oloinen laite, mutten välttämättä osaisi kaivata, jos se jostain syystä poistuisi valikoimasta.

Samat ja paljon enemmän saa tehtyä taljoilla, joista en sen suurempaa puhetta pidä. 

Kaikkihan ne tuntee.

Joku soutuvehje

Romua tankoon, tissit lautaan ja jynkkäämään. Lievästi omalaatuisen oloinen laite, jota on kuitenkin joka kerta pitänyt hiplata, koska siihen voi laittaa noita miehekkään sinisiä linttejä nolaamatta itseään täysin.

Nyt kun tuli miehekäs väri puheeksi, niin tiedättekö, mikä on salin miehekkäin väri?

Sehän on ihan loogisesti punainen: 25 kilon lintat ovat kirkkaanpunaisia ja Miesten painot tummanpuhuvan punaisia. Metallia niissä on suunnilleen saman verran kuin keskikokoisessa goottipojassa eli 50 kiloa.

Jotenkin hiipii mieleen, että aikanaan on feng shui päässyt kiepsahtamaan ihan nurin päin. 

Ensin kävi mielessä, että nainen on suunnitellut värimaailman, mutta hylkäsin sen kahdesta syystä: en ole nähnyt millään salilla vaaleanpunaisia linttejä ja minä en millään jaksa uskoa, että se painavin ay-aktivistin satama-altaaseen upottaja naisen mielestä voisi olla punainen. Voin toki olla väärässäkin.

 Terminaattori (ei mahda olla oikea nimi)

Tämä lienee jonkinlainen suur-innovaatio klassisen mutkaraudan korvaajaksi.

Sen voin kertoa, että kymmenen kilot "korvikset" ovat melko maksimit per puoli tässä helvetinkoneessa.

Liikerata on niin ihmeellinen, että loppupään vääntö sulaa ihan ihmeelliseen kiertoon.

Vaikken Arnoldin veroinen voimiltani olekaan, uskallan väittää jerkkua löytyvän sen verran, ettei noiden linttojen pitäisi meikäläistä vielä selättää.

Olen nimittäin perinteisellä Scottilla saanut ihan lähipäivinä huomattavasti paremman tehon ja kohtalaisen ehjät suoritteetkin isommalla rautamäärällä, ei toki mitenkään merkittävän suurella, mutta kuitenkin.




Äijästä neidiksi

Se siitä ja äijäpuolen vekottimista. Huomasitte varmaan, etten ole sisällyttänyt mitään varsinaisia äijälaitteita esittelyyn.

Siihen on kaksi syytä. Aiemmin kertoilin jo kokeilleeni vapaita rautoja kuten kyykkäystä, maastavetoa, kahtakin erilaista prässiä ja ehkä sitä kaikista suosituinta, joita tuollakin salilla on neljä kappaletta ja siitä huolimatta ne ovat aina varattuja: penkkipunnerrustelinettä.

Jokainen niistä niistä tuottaa jossain määrin sietämätöntä tuskaa, jopa tuo punnerruspenkkikin, mutta se johtuu äärettömän jumissa olevista selkälihaksista. Pitäisi varmaan käydä joskus hierojalla. Jos olisi varaa.

Neitisalin aarteita

Istuva härkä (nimi muutettu)

Kuva on hieman hämärä, mutta tämä oli ihan pakko näyttää.

Tässä sielu lepää ja jalat huutaa armoa, mutta mikä tärkeintä, ei satu selkään vaikka kuinka runttaa. 

Ja kun "naisten" puolella ollaan, tuohon voi laittaa ihan miehekkään määrän laattaa.

Alatalja

Huijasin. Kyllä mun yksi tuttu laite pakko esitellä, se on tämä alatalja, jolla tehdään soutuliikettä.

Olen varmaan jo kyllästyttänyt teidät rajoittuneisuudellani, mutta: tällä vehkeellä saan ruutia koko takakropalle ylhäältä alas.

On äärimmäisen inhoittava kokemus isolla raudalla, varsinkin jos tällä tekee liikkeet niin kuin kuuluu eikä kolistelijatyylillä.

Olen aiemmista vuosista sen oppinut, että mikäli liikeradat ovat oikeat ja liike tuntuu inhalta, se mitä todennäköisimmin myös tehoaa kivoja laitteita nopeammin.

Allekirjoitan tuon jonkun muun keksimän väitteen.





Käänteinen linkkuveitsi

Annoin tälle nimen liikeratansa vuoksi. Tuo ylempi sininen makkara käännetään noin 90 astetta alemman nakkiparin suuntaan.

Laitetaan haarukka miehekkäästi noin pakan puoleen väliin - minun tapauksessani 45 kilon välikköön.

Sitten ujuttaudutaan suunnilleen "syöksylaskija muna-asennossa" -asentoon siten, että lättäräpylät ensin alanakkien väliin ja sitten kihnutetaan hanuri jakkaran ja ylämakkaran väliin.

Viimeiset rukoukset ja sitten vaan ruotoa suoraksi. Helppoa kuin siskonmakkarasoppa.

On ihan ihmeellistä todeta, ettei näistä vemputtimista tule minkäänlaista tuskaa jollei lasketa pientä häpeää, mikä oman massan ja selätetyn raudan suhdetta miettiessä tulee.




Pötikälle ryhtiä

Kun on tuota läskilouhosta kertynyt, ja muutenkin - täytyy pitää huolta vatsalihaksistakin. 

Näillä massoilla normit vatsalihasliikkeet eivät ole oikein efektiivisiä elikkäs tehokkaita.

Kyllä minä sitten kun laihdun ja muita kansantarinoita...

Tuo on kuitenkin mainio vehje kyljyksille ja kiusaankin tuolla itseäni jokaisella treenikerralla.

Sen yhden aiemmin mainitun vatsalihaskoneen hylkäsin hyvästä syystä, erään toisen hylkään huonosta syystä.

Tätä palstaa saattavat lukaista vähän nuoremmatkin, joten koetan kuvailla laitteen liikerataa, jonka vuoksi en ole siihen koskenut ensimmäisen kerran jälkeen: doggy style miehen näkökulmasta ilman partneria. Ikään kuin ilma***** MM-kisoissa olisi.


Pec Deck eli tissikone


Tässä on ehkä planeetan paskin kokeilemani Pec Deck, mutta minkäs teet.

Laitteen tarkoitushan olisi eristää rintalihasharjoite kohteeseen, mitä tämä kammotus ei tee.

Ehkä joku tuostakin vehkeestä pitää, mutta itse kaipaisin sitä mallia, jossa kädet ovat 90 asteen kulmassa kyynärpäästä ylös ja työntö tapahtuu mukavammalla liikeradalla.

Tuo laite sopinee puunhalaajille ja maailmanomistajille. Minulle ei. Tämän voi viskata Jimmy Hoffan seuraksi.

Ehkä Kannusillanmäessä elokuussa remontista toipuvan pommisuojan salin laite voittaa tämän vitkuttimen.

Kontulan pommisuoja on kyllä optimaalinen paikka Putlerin vinksahduksen varalta: sijaitsee tuhat kilometriä maan alla.

Sinne ei herralle myydä edes kertalippua edes hänellä ei ole niin isoa yleisavainta, jolla Pandora olisi hänelle suotuisa.

Tämmöistä tänään. Lupaan olla kirjoittamatta mitään näistä punttisaliseikkailuista, jollei mitään maininnan arvoista tapahdu.

Tosin, koska maininnan arvo on minun päätettävissäni, voi vain todeta: turha lupaus.

Punttisalilla

Käytiin taas serkun kanssa näyttämässä muille mallia miten se rauta nousee. Huonostihan se vielä näillä käyntikerroilla tuntuu liikkuvan, kolme käyntikertaa sentään vasta takana.

Ottaa se silti pienen egon päälle, kun mummeli lykkää isommilla painoilla - no ei ehkä sentään mummeli, mutta pirun kovakuntoisia vaareja siellä on muutama.

Vaarilta pataan

Erehdyin edellisellä kerralla yhtä vimputinta kokeilemaan sellaisen heiveröisen näköisen vaarin jälkeen, samoilla painoilla kuin vaari. Olin jo sivusta seurannut miten ukkeli siinä muina miehinä teki sarjaa samalla kun rupatteli muiden vaarien kanssa.

Neuvo 1: älä ikinä laita yhtään levypainoa tuntemattomaan laitteeseen kokeilematta sen säätöjä ja liikerataa.

Neuvo 2: älä katso, millä painoilla muut treenaavat. Aloita niillä pienillä, niin aina voit pelastaa kasvosi sanomalla, että lämmittelen vain tuota toista laitetta varten - jonka toiminnan toivottavasti tunnet. Tässä olisi melkein kolmannen neuvon paikka, mutta tyydyn toistamaan itseäni: ei kahta itsellesi tuntematonta laitetta peräkkäin ettei tule tupla-bogey.

Hyvähän noita neuvoja jälkikäteen on jaella. Minä menin tosiaan sellaiseen värkyttimeen, jossa istutaan ja vedellään kahvoista romua itseen päin. Periaatteessa aika helppo nakki, mutta outo liikerata ja otteen kohta kahvasta ovat merkitseviä.

No joo, eipä ollu helppo nakki. 40 kiloa vaarin mallin mukaan. Eka kymppisarja meni melkein siedettävästi, toisella alkoi kolmannen toiston jälkeen tuntua jo aika jännältä. Vedin kuitenkin hauskojen ilmeiden ja ähinän saattelemana loppuun.

Kolmas sarja olikin ilmeitä, ähinää ja rimpuilua. Ei vaan antanut luonto periksi. Vaareja nauratti, minua itketti. Oli pakko poistua "naisten" puolelle eli salihuoneeseen, jossa on vain laitteita. Hävetti ja *tutti aika melkoisesti.

Täähän on kivaa

Tänään sitten olin viisaampi ja otin sarjoja ns. järkevillä painoilla kun oli aika monesta vitkuttimesta jo perstuntuma eli noin 10-20 kiloa alemmilla lähtöpainoilla veivasin. Serkkukin oli nöyrtynyt samaan ajatukseen.

Itse asiassa oli todella kivaa treenata tämä kolmas kerta ja ensimmäistä kertaa alkoi jo tuntua siltä, että harjoituksessa on a) jotain järkeä ja b) havaittavaa tehoa eikä voima lopu typeryyden takia heti alkuunsa.

Punttisalin asukit

On tullut tietenkin tehtyä havaintoja muista salilla kävijöistä vaikka fiksu keskittyisi omaan harjoitteluunsa ja poistuisi nöyränä sen jälkeen kotiin. Mutta kun ei vaan voi. Siellä on niin paljon erilaisia tyyppejä ihmisistä paikalla, että väkisinkin tulee kiinnitettyä huomiota tietynsorttisiin harjoittelijoihin.

Tässä muutama lajityyppi:

Urheilijat:

Tämän lajityypin edustaja on sinällään tylsin, mutta toin siksi julki, että urheilija käy tekemässä oman treeninsä, ei tuijottele muita, tekee tiukan setin eikä jää lorvimaan tai juoruamaan. Näin minun kuuluisi treenata.

Mummit ja vaarit:

Nämä ovat hauskin tyyppikategoria salilla, sillä he nauttivat harjoittelusta ja muiden senioreiden seurasta. Mummot ovat sitäpaitsi pirun notkeita ikäisikseen. Kannatan ehdottoman vanhusten ohjattua kuntoliikuntaa. Näkyy tekevän tehtävänsä.

Tämän lisäksi mummeleita on kiva auttaa, jos eivät yllä johonkin vitkuttimeen tai on joku muu ongelma.

Senioreilla juttu luistaa myös meidän mukanuorempien kanssa. Se on tänä päivänä aika harvinaista, että täysin umpituntemattomien kanssa heitetään läppää ihan spontaanisti.

Jotain kummallista siellä salilla tapahtuu.

Kolistelijat:

Tähän kategoriaan kuuluvat jostain käsittämättömästä syystä suhteellisen timmit kaverit. Olen joskus aiemminkin saman lajin yksilöihin törmännyt. Onko syynä narsismi, pieni ego vai mikä ihme, että ne tangot pitää kovan sarjan jälkeen pudottaa metristä lattiaan.

Juu, saatte kyllä huomiota, mutta ette välttämättä sellaista kuin ehkä toivoisitte - lähinnä ehkä seuraavan kategorian tipusilta.


Haarapääskyt:

Ah. Silloin kun väsyttää tai treeni ei kulje, on niin ilo silmälle tiirailla näitä otuksia. Aina niin notkeita ja hyvärunkoisia.

Venyttelevät mielellään äijäpuolella - varmaan miellyttääkseen minua, erehdytän itseäni luulemaan. Älkää pliis herättäkö!

Nämä ne vasta notkeita ovatkin spakaateineen ja muine levityksineen. Minkähän vuoksi venyttelyjen suurin intensiteetti tuntuu keskittyvän lonkkien availuun, balettitanssijoitakohan ovat kaikki tyynni?

Maahanmuuttajat:

Arvaan jo kipinöinnin lukijan silmässä, kun pikavilkaisulla näkee otsikon. Tähän täytyy vain todeta, että salilla käyvät yksilöt ovat erittäin hyväkäytöksisiä ja avuliaita.

Tässäkin ryhmässä on yksi poikkeus, he eivät ole kansallista vähemmistöämme eivätkä väriltään meitä merkittävästi tummempia. Mutta eipä siitä sen enempää, jottei tule lisää leimoja otsaa.

Serkut:

En osannut Jakkea muuhun kategoriaan sijoittaa. Übermukava jätkä. Jaksaa kuunnella meikäläisen loputonta tajuttomuudenvirtaa lähes loputtomiin asti. Milloinkahan sillä naksahtaa?

Lähtee mielellään treenaamaan aina kun aikataulut osuvat yhteen.

Harmittaa jo etukäteen, että elokuussa treenipolut eroavat kun lähisali valmistuu remontista. Työttömälle on kallista lystiä käydä kolmenkymmenen kilsan päässä salilla. Edes julkinen liikenne ei sitä halvenna, kun lipun hinnan joutuu maksamaan joka kerralla kahdesti.

Onneksi tuon kanssa törmäillään satunnaisesti muutoinkin.

Käppänät:

Näitä esiintyy harvalukuisina parvina - useimmiten parittain - saleilla. Kuolevat äkkiä sukupuuttoon tai sitkeimmät transformoituvat mummi&vaari -lajityyppiin.

Tuntomerkkeinä näillä on yleensä se, että siinä kuin muilla patti on hauiksella, niin näillä se on huomattavasti suurempi, mutta alempana.

Myös bessewisseriys on näille kääkylöille lajinomaista. Jos näille järjestettäisiin koiranäyttelynomaisia, tämä ominaisuus puuttuvana johtaisi hylkäykseen.

Kirjoittelevat myös jorinoita, joiden kuvittelevat muka muita kiinnostavan.

Käppänöitä tuijotellaan salilla kuin harvinaisia lintulajeja siihen asti kunnes käppänä poistuu tai tekee perhana pesän salille.

Minäpä en poistu. Siinähän tuijottelette! HÄHÄ!