Tuli sitten ostettua aika nopealla aikataululla rivarin pätkä samalta alueelta edellisen asuntomme kanssa. 8.12.2009 pääsimme tekemään diagnoosin torpalle, se oli seuraava: lattioihin laminaatit jokaiseen huoneeseen ja käytäviin, keittiöön uudet työtasot, allas ja uuni, vessoihin uudet pöntöt ja altaat, väriä pariin seinään ja rakkaudenluolaamme tapetit, aikaa kolme viikkoa.
Kokkaisitko sinä tällä liedellä?
Onnekseni apuuni tarjoutuivat herrat Mikki, Hessu ja Touho(nimet muutettu herrojen toivomuksesta). Mikki piti(ja pitää edelleen) huolta rempan teknisestä läpiviennistä ja on todellinen kultakimpale remppamieheksi. Minulle lankesi Roopen(nimi muutettu toivomuksestani) rooli
Parkettirauta paukkui ahkeraan pari viikkoa ja sirkkeli soi. Nyt on remontti lähestulkoon valmis, kiitos näiden urhojen uurastuksen. Ovia pitää vielä lyhentää, kynnykset laittaa sekä muuta pientä säätöä, mutta muutoin alamme olla voiton puolella sen suhteen.
Muuttoon kuului tietenkin muutakin, se oleellisin eli kaman roudaus. Mistä näitä rojuja oikein tulee ja miksei mitään voi heittää pois? Jossain vaiheessa tuntui, että joku kantaa kamaa takaovesta vanhaan kämppään samaa tahtia kuin minä kannan sitä muuttoautoon, roinan määrä oli aivan käsittämätön. Veimme sentään kolme kuormaa Ämmässuon Sortti-asemalle(suosittelen ehdottomasti, on loistava palvelu, edulliset hinnat sekä helppo lajittelusysteemi)
Painoimme hiki hatussa muuttoautolla kuormaa menemään(välimatkaa kämppien välillä alle kilometri) ja aika tuntui valuvan tiimalasista karkuun. Neljä pakettiautollista sitä kamaa tuli plus yks Ämmiksen keikka. Keli oli mitä mahtavin - nimittäin mäenlaskuun, hiihtämiseen ja luisteluun. Viimeksi mainittua harrastimme tosin muuttoautolla. Meidän pihastamme nimittäin lähdetään vasemmalle ylämäkeen ja käännytään oikealle mäen päällä. Oli tosiaan ajokelien puolesta haastavin muutto ikinä.
En voi painottaa, miten liukas keli oli, mutta konkreettisesti jäimme mäkeen kiinni kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla hiekka auttoi, toisella ei. Ei auttanut muuta kuin painella suoraan naapuritalojen pihojen läpi kävelytielle(kiitos vaan laiskat paskiaiset, ettette voi tehdä lumitöitänne) Auto pomppi kuin kenguru, kun annoin niin sanotusti hanaa hangessa. Kuja oli kapea ja omenapuiden(vai mitä risuja lienevätkään) oksat saivat kyytiä.
Kujan päässä 'hauska' T-risteys eli kääntyminen - jollei nyt aivan pakollista niin ainakin erittäin suositeltavaa. Ei se sinällään vielä mitään: kujalta laskeudutaan erittäin jyrkästi alas kävelytielle ja käännös täytyy(tietenkin!!!) suorittaa vasemmalle ylämäkeen. Vauhtia ei siis voi ottaa mikäli haluaa varmistaa onnellisen lopun(ajatukset pois thai-hieronnasta, meillä on shiatsutuoli).
Jäin sitten kiinni siihen käännökseenkin, siinähän nylkkäsin vartin, että sain auton oikeaan asentoon, arvaa, pääsinkö eteen päin? Muuttokaverini Aku(nimi muutettu) tarjoutui työntämään. Eihän se mitään auttanut. Tietenkin juuri silloin tuli ihmistä kävelyttävä kultainen noutaja ällistelemään touhuamma auton taakse ja siinä sitten koirien viittomakielellä kommunikoin: 'menkää hiiteen sieltä etten peruuta päällenne'.
Lähti taluttamaan ihmistään pois. Onnekseni tunnen seudun ja tiedän kävelytien johtavan koirapuistoon, josta saisin reilusti vauhtia otetuksi. Peruutaminen oli vain kohtalaisen haastavaa lumisateessa huuruisin ikkunoin ja peilein, olisi vain puuttunut, että on pimeää. Ei kun ei puuttunutkaan, iltahan silloin jo oli.
Ei kun pakitus maksimus koirapuistoon päin ja toivomusluusta napsauttaen toivetta, etten peruuta hankeen tai jää muutoin kiinni. En jäänyt, kiitos toivomusluu! Ykköstä pesään ja Ducato-kenguruni loikki kuin villi varsa mäen ylös, onneks kukaan ei jäänyt alle. Oli siinä mäen päällä toki muutama ällistynyt sivustaseuraaja ihmettelemässä keltaisen salaman huimaa entrétä ajoväylällä. Olihan taas yksi kokemus kivikkoiselle polulleni lisää.
Ei se muutto siihen muuttopäivään loppunut, pakulla saatiin vaan edestä isommat roinat, muutto jatkui appiukon punaisella Ferrarilla(no, oli siinä nimessä ainakin alkukirjain ja pari muuta oikein). Tilaihme rutisi ja paukkui kuorman alla, mutta kesti. Joo, kesti tosiaan - muutto nimittäin. Kaksi päivää vielä pakunkin jälkeen, ekana yönä kamaa roudattiin yhteen asti yöllä, toisena onneksi oli vain pari lastia ja parit Ämmiksen lastit - kiitos tila-auton ja kärryn lainasta, rouva T! Jenkki on hieno auto ajaa ja siitä voisi melkein toisen tarinan kertoa, mutta jätettäköön toisaalle.
Vanhan kämpän remppauskin vei oman osansa, reiät piti kitata, eteisen ovi vaihtaa, seinää kitata ja maalata sekä muutama vuorilista vaihtaa - kiitos lisäduunista oma Tarmanian tuholaisemme Taru! Tuosta tuhosta voisi myös tarinansa kirjoittaa, kuvia siitä on todisteena ja lisään niitä jahka ne kamerasta ulos kaivan. Kaikki meni vanhan kämpän osalta mainiosti, lopputarkastuskin on jo paketissa.
Nyt ollaan ihanassa sekamelskassamme uudessa kodissa. Purkkia, purnukkaa, tornia ynnä muuta näköestettä on olohuoneessa ihasteltavanamme, mutta olo on raukean onnellinen stressin lauettua. Olin välillä niin väsynyt muuton loppupäivinä, etten kuvittelin näkeväni joulutonttuja tai muita pikku-ukkoja uudella kämpällä. Kyllä, alkoholilla oli osuutta asiaan: join ko. päivänä klo 12:00 - 1:00 välillä yhden tölkin olutta. Hyvin ne tontut kyllä neuvoivat väsynyttä muuttomiestä, tavarat saatiin kuin saatiinkin sisään. Kiitos!
Tämän tarun tarkoitus on muistuttaa minua työmäärästä, joka on edessä kun seuraavan kerran alkaa päästä viiraamaan. Kiitän myös puolisoani pitkästä pinnasta ja sitkeästä uurastuksesta urakan aikana, tämä oli hyvä parisuhdannemittari. Saimme arvosanan kiitettävä.
Kiitos muuttomies Aku sitkeästä uurastuksesta ja saunaseurasta. Kiitos Iines(nimi muutettu) puolisoni Riitan(nimi muutettu tovomuksesta huolimatta) auttamisesta kamojen purkamisessa. Kiitos poikani Hupu(hänkin tahtoi tarinaan mukaan ja keksi itse nimensä). Kiitos Mikki, Hessu ja Touho hienosta työnjäljestä, pohjattomasta juomahalusta ja tietenkin ahkerasta auttamisesta. Kiitos Rööri-Roope vessojen sekä keittiön putkiremonteista, toki saat laskunkin lähettää(laita pieni, meillä on ahdas postiluukku). Kiitos herra Nimetön pakun, työkalujen ja parkettinallin järjestämisestä. Kiitos Jii työkaluista. Kiitos Puukeskus, Vuokra-Pekat ja Lämpö Tukku erinomaisesta palvelusta edullisista hinnoista, ensin mainittu jää lämpimiin muistoihin ERITTÄIN hyvien alennustensa myötä. Kiitos Satulinna halvasta oluesta...ohos, nyt taitaa olla kaikki tarpeelliset kiitetty, mutta kerta kiellon päälle; KIITOS KAIKILLE AUTTANEILLE!
