Kauppalapussa on taikaa
Ei aina mene niin kuin Strömsössä, ei. Näin juhannuksen tietämillä on aina edessä se kaupoissa ryntäily. Hienosti hiirenjäljen näköisellä(ja yhtä pienellä) käsialalla täyteen piperretty kauppalappu mukana ylväästi ensimmäiseen kauppaan.
Minkä takia muuten ihmisen, joka ei näe lähelle juuri mitään, pitääkin kirjoittaa niin epäselvästi ja pienellä, ettei sitä ilman lukulaseja näe ja puolet reissusta menee hieroglyfien tulkintaan. Jokaisellahan on tietty optikko Tiimarin lasit taskussa aina kun niitä tarvitaan.
Kaupassakäynti sinällään on jo tuttu rituaali, jossa joka kerta toistuvat samat kuviot: lapussa on niin paljon tekstiä, ettei tarkinkaan sherlock huomaa kaikkea pienellä kirjoitettua ja toisaalta lapun ollessa täyteen tuherrettu, ei siihen kaikki mahtunut ja muistikin on rajallinen.
Miksei siihen lappuun voi kirjoittaa myös toiselle puolelle tai oikein isolleen jos heittäytyisi(mitä en tee), kirjoittaisi kahteen lappuun. Olette varmaan jo laskeneet, että säästän tällä taktiikalla viidessäkymmenessä vuodessa kolme kuulakärkikynää ja ehkä kilon keltaisia lappuja. Mitä sitä ei lasten perinnön eteen tekisi.
Sain kuin sainkin hankittua juhlajuomat, ruokatarpeet ynnä muut tosi tarpeelliset kierrettyäni perinteisen Alko-Prisma-Lidl -kolmion. Kävin siinä sivussa hakemassa kohta rippikouluun lähtevän könsikkään äidiltään ja siihen suuntaan vesisateessa ruuhkassa jonotellessa kävi takaraivolla tuulenvire.
Hyvä tuuleni onnistuneista ostoksista oli tiessään. Perhana! Unohdin ostaa könsikkäälle ravitsevan ja ennen kaikkea maittavan maksalaatikkoillallisen(rusinoilla). Voi kaikkikirosanatjotkamuistanjauusiatuleejahkaniitäkeksin!
Hiivaa mä metsästän
Ei kun hippi kyytiin ja vielä kerran kauppaan. Onneksi tuolla puolilähihuudeilla oli vähän hiljaisempaa, joten helppo maksalaatikko. Alkoi taas aurinko paistamaan takaraivossa, tekisin hampurilaisia perheelle juhannuslounaaksi. Näin jo sieluni silmillä briossitaikinan kohoavan yli pilvenpiirtäjien...
Kohoavan? Millä, eihän mulla ole hiivaa(onneksi). No niin, taas tämä meni tähän. Anteeksi. Tällä kertaa ei mennyt aurinko pilveen.
Aloin huvittuneena kelaamaan mielessäni repliikkejä myyjälle, tässä pari valittua:
- Anteeksi neiti, minulla ei ole hiivaa
- Neiti, mistä saisin hiivan?
No, enpä nyt tietenkään uskaltanut noita laukoa myyjättärelle vaan päätin löytää hiivan lähteelle ihan itse. Miehisellä logiikalla päättelin, että hiivaa säilytetään viileässä(no ei sitä, pervo).
Helppo juttu: pakastinaltaassa ei ainakaan, siis ehdokkaita oli kuivatavarahyllyjen ohella noin viisitoista kilometria pois listalta. Kylmähyllyille siis.
Miehen logiikkaa, osa II: Mihin hiivaa käytetään? Kerroin itselleni, että hiivaa käytetään lähinnä leipomiseen - tässä vaiheessa pikkunilkki olkapäältä huuteli yhden toisenkin käyttötarkoituksen nuoruudesta, mutta hylkäsin sijainnin ajatuksella, että kauppias tuskin tietoisesti sijoittaisi hiivaa sokerihyllyn lähelle, jos tiedätte, mitä tarkoitan.
Asiaan. Siispä kylmähyllylle, jossa sijaitsee muitakin leivontatarvikkeita, voittajan elkein ojentamaan kättä hyllyyn. Käsi takaisin taskuun. Skanneri käy hitaasti läpi jokaisen hyllyrivin. Hiivaa ei näy.
Ensimmäiseksi välähti mieleen, että ovatkohan vihdoin luopuneet vasta sata vuotta vanhasta sinivalkoisesta kuosista ja vaihtaneet sen trendikkäämpään ja siksi skannerini ei siihen reagoi.
Uusi, paaaljon hitaampi skannaus, ehdin melkein lukea kaikkien tuotteiden lisäainelistat. Ei vieläkään. Nyt olen varma, että tässä kohtaa ei ole hiivaa. Ainakaan hyllyssä.
Voi jeekuna! miljoonahyllykilometriä skannattavaa edessä eikä tässä kohtaa kipinä syty. Missä sen toiseksi loogisin sijainti on? En nöyrry vieläkään. Kaikki kylmähyllyt viiteen kertaan läpi molempiin suuntiin. Suuta kuivaa, takaraivoa kärventää.
On se vaan nöyrryttävä. Nyt vaan pitää osata muotoilla lause myyjäneitoselle niin, etten aiheuta hilpeyttä, kunnianloukkaussyytettä tai ylimääräistä punastelua. Töksäytän siis neidille tahdikkaasti: - Anteeksi, mutta en löydä hiivaa.
Vartin tuotelaatikon vieressä kyykistellyt neitonen ampaisee ällityksekseni kuin peura ajovaloissa ja hädintuskin pysyn perässä - no perässä toki, mutta tuntumalla alkukiihdytyksessä.
Neiti loikkii kilometrin mittaisen maitohyllyn puoliväliin, osoittaa ylähyllylle jugurttipurkkien väliin, ei tainnut olla ensimmäistä kertaa leipuria kyydissä.
Eikä ollut kuosi muuttunut.
Epilogi
Kertokaa joku nyt minulle tässä vaiheessa, minkä logiikan mukaan tuorehiiva laitetaan jugurttien viereen? Minun tyhmä pääni on jauhanut tätä löydöksestä lähtien ilman tulosta vrt. hamsteri juoksupyörässä.
Sitten kaljahyllylle hakemaan nektaria beduiinin sandaalille ja kassalle. Oli minulla jo sitä kassissa autossa, mutta joku älytön fiksaatio pakotti ostamaan jotain muutakin kuin 20 senttiä maksavan hiivapaketin.
Vihdoin kaikki tarvittava läjässä, kotiin siis. Olin jopa etukäteen tarkistanut, että jauhojakin on riittävästi briossitaikinaa varten, mutta tiedättehän te: mies & keittiö...
Se on toisen tarinan juoni sitten. Tässä kohtaa hyvää Juhannusta kaikille. Miehille se perinteinen neuvo: vetoketju kiinni veneessä ja nakki kaukana nuotiosta, niin hyvin menee.
