Pensselikäsi vs. sienet

Vihaan sieniä. Kiitos peruskoulun ala-asteen keittiön uutterille keittäjille, jotka muistivat tarjoilla sienipitoisia ruokia syksystä kevääseen noin joka toinen päivä ja opettajille siitä, että jaksoivat pitää sienten vähimmäisannoksen(kilo/kakara) nauttimisesta huolta enemmän kuin minkään muun ruokalajin.

Eipä liene siis varsin yllättävää, että lopetin sienten - herkkikset pois lukien(ne nyt maistuvat lähinnä kumipalloilta) - syömisen heti kun kykenin panemaan hanttiin opettajille eli ammattikork...ala-asteen jälkeen.

Tätini toi visiitillään pakastettuja suppilovahveroita pakastelokerot täyteen. Ei niitä poiskaan kehdannut heittää ja yllättäen monikaan tuttava ei niitä tahdo...

Tänään sitten ajattelin, että laitanpa siipalleni sienikastikkeen muun ruuan lisukkeeksi, jotta edes vähän saisi tilaa pakastimeen. Valmistin ja maustoin juustoisen kastikkeen ja uskaltauduin jopa itse maistamaan niitä. Petyin ennakko-odotuksiin nähden katkerasti: sehän oli ihan hyvää.

Pensselikäsi vs. sienet 0-1

Vanhuus ei näemmä tullut yksin

Tuli sitten minustakin virallisvanha. Trafi piti siitä huolen kehottamalla käymään silmälääkärin pakeilla ja näyttämään todistuksen poliisisedälle(tai tädille).

Kiitos ystävät, onnitteluja tässä kaivattiinkin edellämainitun johdosta. Avovaimoseni makoisa päivällinen on nyt nautittu ja kakkukahveja nautiskellaan.

Illemmalla poksautetaan sihijuoma, teille virtuaaliset skumpat, meille oikeaa =)

Sain muuten kipukoukun lahjaksi. Se tuli ihan "puskista", mutta tarpeeseen. On kai se uskottava, että Akropolis on lähempänä totuutta kuin Uspenskin katedraali mitä tulee maalliseen tomumajaani.

Siis kippis illemmalla, ystävät!