maanantai 22. syyskuuta 2014

Sumun pyyhit silmistäni pois

Poliisista, päivää!


Siitä se alkoi, mistä niillä on taipumus usein alkaa. Byrokratiasta. Poliisin syntymäpäivälahja minulle, henkilökohtaisesti.

"Teidän täytyy esittää todistus näkökyvystänne..." tai jotain sinne suuntaan. En minä enää muista noin pitkälle.

Lakisääteinen näkötarkastus sivalsi nurkan takaa kuin nuoskalumipallo, suoraan käkättimeen.

Sisäänrakennettu mielensäpahoittajani sai taas polttoainetta. Miksi silmät? No joo, kyllä minä sen tiedän, että näkö on melko merkittävä ominaisuus autoa ajettaessa, mutta ei kai kukaan äkillisesti sokeuduttuaan itse olisi ajelulle lähdössäkään puhumattakaan siitä, että miten sen auton muka löytäisi?

Jos silmämunat toimivat, saan kajahtaa hulluksi ihan rauhassa, menettää muistini, ajokykyni, kuuloni, hyvän makuni, ja päräytellä menemään 70-vuotiaaksi ilman pelkoa minkään valtakunnan syynäystä.

Eikö teistäkin olisi ihan aiheellista reilun neljännesvuosisadan ajokortin omistamisen jälkeen lakisääteisesti tarkistuttaa ajokyky ja todeta, ettet muista saati ymmärrä puoliakaan liikennemerkeistä? No olkoon tuulimyllyt pystyssä, en minä niihin osuisikaan.


Sanokaa Eee


Tuli sitten se päivä. Jännittikö? No EI! Minun näössäni - silmissäni (toim. huom.) - ei ole MITÄÄN vikaa!

Valmistauduin venyttelemällä ranteitani ja pitämällä kättä vuoron perään toisen silmän edessä. Siellähän joutuu niitä e-kirjaimia näyttelemään pantomiimina sormilla vai olikohan siellä se vaikeampi taulu, jonka kaksi alimman rivin tekstiä koulussa terkkarilla ehti opetella ulkoa ohi kävellessään.

No, ainakin siellä on se valkoinen muovimonokkeli. Ällistys oli koko huoneen kokoinen kun astuin tutkimushuoneeseen. Missä taulu, missä? Taitaa sittenkin olla iso vika näyttimissä, en löydä, en.

Ei sentään. Ajat muuttuvat, Pensseliseni. Nyt katsellaan isoon mikroskooppiin. Tutkimus meni hienosta ja olisin taputtanut itseäni olalle jos kädet taipuisivat niin pitkälle.

Hypnoosi vai aivopesu?


Optikko kirjoitti minulle todistuksen, että saan ajaa autoa ilman silmälaseja. No niin, mitäs minä sanoin!

Sitten tapahtui jotain, minut joko hypnotisoitiin, aivopestiin - puhdasta tuli kuten kohta tulette huomaamaan tai vaivutettiin johonkin transsiin.

Se alkoi näin: 

O: "Te tarvitsette lukulasit"
PK: "Ovatko ne välttämättömät ajokortin vuoksi"
O: "Eivät, mutta teitä vaivaa ns. ikänäkö"

Tässä kohtaa se sitten tapahtui: normaalitilanteessa olisin sanonut, ettei minua mikään vaivaa ja jos solvaukset jatkuvat, teitä vaivaa kohta joku muu.

En sanonut. Tuntui kuin olisin noussut hissillä pilvenreunalle istumaan. Optikon sulosävelet kaikuivat ihanana musiikkina korvissani, "Te tarvitsette lukulasit", minä vastasin veisuun: "Oi, ihanaa!". Tai jotain muuta yhtä nerokasta. Ei voi muistaa edelleenkään ihan sanatarkasti kolmen vuoden takaisia. Tästä eteenpäin olen transsissa kunnes toisin tod...sanotaan.

[Transsi]
O: "Mennäänpäs valitsemaan teidän komeisiin piirteisiinne sopivat sangat"

Mainitsinko muuten, että optikko oli nainen? En maininnut. Ei minun muistini sentään niin paljon pätki.

P: "Mennään vain, eiväthän ne ole kovin kalliita?"
O: "Eivät ole, älkää huoliko", lauloi seireeni suloisella äänellään.

Valitsimme oikein nätit lukulasit, Ray-Ban merkiltään. Hinnastahan ei tietenkään ennen syötin nielaisua ollut puhettakaan.

O: "308€, voitte maksaa nyt tai heti" sanoi tuo suloinen myrkynkeittäjä.

Kaivoin lompakon, en voinut sanoa mitään sillä kieli oli liimattu kitalakeen. Maksoin. Lupasi sentään ilmaiseksi postittaa lausunnon poliisille. Voi kiitos.

P: "Saanko lasit mukaan?"
O: "Saatte, parin viikon päästä kuittia vastaan"

Mumisin lappuset kädessä jotain, mitä en nyt muista. Vielä ovelle ehdittyäni korvissani kaikuivat optikon sulosävelet "Tulkaa taas kahden vuoden päästä tarkastukseen". 

Transsi alkoi hämärtyä, minusta nimittäin alkoi edellinen lause kuulostamaan tältä: "Kahden vuoden päästä lypsylle taas!". Minä olen se lehmä. Arvannette jo, mikä puhdistui.

Transsi katosi viimeistään siinä kohtaa, kun istahdin autoon ja jäin tuijottamaan kuittia. 308 euroa lukulaseista!
[/Transsi]


Jälkipyykillä


Oli se optikko oikeassa, voin sen näin kolmen vuoden jälkeen myöntää. Olen minä hiukan viisastunutkin: minulla on nyt viidet lukulasit. Yhdet autossa, olohuoneessa, keittiössä, yksityisessä lukusalissa ja yhdet kotelossa.

Yhteishinta kaikille näille on 318€. Huomaatteko tekin sen viisastumisen? Optikko vaihtui välittömästi ja vielä tänäänkin kiihdytän askelta vaistomaisesti Entressen käytävällä erään nimeltä mainitsemattoman optikkoliikkeen kohdalla ja katse hakeutuu jonnekin epämääräiseen suuntaan, ihan kuin se muka muistaisi, että tuo käppänä EI TULLUT käskystäni huolimatta kahden vuoden päästä.

Ostan nykyään lukulasit optikkoliike Clas Ohlsonilta. En minä enää näön huonontumisen havaitsemiseen optikkoa tarvitse, ostan vain aina puolikkaan plussan vahvemmat kun siltä tuntuu. Vielä ei ole tuntunut.

Sitä paitsi sieltä saa vaikka mitä muutakin kivaa. Hetkinen! Jos ottaa vuosien varrelta ne kivat laskutoimituksissa huomioon, niin säästinköhän sittenkään niin paljon kuin kuvittelin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti