keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Arkihaaste 5/5: Pensselikäsi avautuu

Arkihaaste 5/5: Pensselikäsi avautuu

29. huhtikuuta 2014 kello 15:18
Pensselikäsi tässä moi!



Pyydän isäntäni puolestani anteeksi, ettei päivitystä tullut eilen. Huutaa myös taustalta, että pyhä ei ole arki. No ei olekaan, tollo! Koittaa selittää, ettei pyhänä mitn arkihaasteita ole. Ai ei vai? No, olkoon tällä kertaa.

Asiaan. Maanantai alkoi jäpäleissonin normaaleilla tarhaanlähtörituaaleilla: en pue, en käy pisulla, menen piiloon, leikin nukkuvaa ja sitä rataa.

Suti se on minun rattoni

No päästiinhän sitä sitten liikkeelle. Jäpäleisson portista sisään ja morjens. Äkkiä aamupalalle Viisikko -tyyliin, hieno päivä edessä ja pikku motivaatiomoottorikin laittoi asenteen kohdilleen. Isäntä ei pidä mitään kiirettä aamulähdöissään, joten aamiainen nautittiin kaikella sillä hartaudella mikä kuviteltavissa on. Kahvin jälkeen vielä yksi rituaali, josta minä en pidä enkä siitä halua sanoa tässä enempää.

Pihalle ja suti lapaseen elikkäs mulle. Tiedättehän, että maalaaminen - minkä tahansa maalaaminen - on hienoa terapiaa muutenkin käyttämättömille aivoille. Mieli lepää niin, että melkein kuorsaus kuuluu.

Isäntäni typeryyttään luuli, ettei sitä flow:ta mitään voi katkaista. Seinänaapurin poravasarat, venäläiset voimasanat eivätkä muutkaan sulosoinnut häirinneet millään tavoin. Ukko oli kuin umpiossa. Taisi nukkua.

Ellu ja Veke

Kupla poksahti puolen päivän maissa, olin ehtinyt puolisentoista tuntia toteuttaa isännän perversiota veljeni Kätösen kanssa urakalla. Kätönenkin lähettää teille terveisiä. Seinänaapurista seuraavana asuu eläkeiän ylittänyt pariskunta, sanotaan nyt vaikka Ellu ja Veke.

Veke paukkasi omalle terassilleen ja siinä sitten isäntä vaihtoi kirvesvarret ja yritti saada mut ja broidin hommiin. Veke kyseli niin ufoja juttuja, että keskittyminen meni täysin vastausten keksimiseen. Sitten entréen teki Ellu. Sama show. Onneksi keskittyivät sitten toistensa kehumiseen ja hyvien neuvojen auliiseen jakamiseen grillikalusteita siirrellessään.

Kaasugrilliä saivat puolen tunnin neuvottelujen jälkeen siirrettyä noin metrin. Tehokasta. Onneksi menivät pois ja homma jatkui poravasaran sulosointujen ja muun edellä mainitun tahtiin, muttei se haittaa kun virta vie ja suti liikkuu.

Isäntää alkoi nälättää ja *tuttaa kahden jälkeen. Tähän asti päästiin:



Loppupäivä meni melko tehokkaasti kunnes Ellu ilmestyi taas pälpättämään jotain josta isännän tajunta ei enää ottanut selvää. Vastaukset olivat tyyliä "Juuri näin", "Ehdottomasti", "Olen samaa mieltä".

Isäntä nääs on huomannut aikoja sitten, että kana lakkaa lähentelemästä jollei sitä syötä. Päti myös Elluun.

Lopu perkele

Homma oli ihan tolkuttoman pitkä siellä loppusuoralla. Ihan kuin neljän sadan metrin juoksun loppusuora olisi sadan kilometrin mittainen. Onneksi isännän vaimo tuli jeesaamaan töidensä jälkeen syötettyään aina niin hyväntuulisen jäpäleissonin - joka muuten ei tainnutkaan syödä illallisella mitään, joka taasen saa aikaiseksi iloa ja hyvää kaikille läsnäoleville kuten arvata saatatte.

Isäntä ja emäntä sinkoilivat vuoron perään riiviön perään milloin minnekin ja desibelit ohittivat naapurin pv:n kevyesti. Jossain kohtaa emäntä kyllästyi saatuaan oman osuutensa ja nappasi pikku pelsepuupin mukaansa.

Ihana hiljaisuus. Paitsi mua ja broidia alkoi väsyttää siinä vaiheessa jo aika reilusti, mutta orjapiiskuri oli sitä mieltä, että maalaatte tai itkette ja maalaatte ennen kuin taivas itkee.

Ei siinä mitään. Ulvoimme tuskasta, anelimme armoa, mutta tuo perhanan imbesilli ei antanut periksi. Saimme urakan valmiiksi siinä vaiheessa, kun taivas tirautti parit ilonkyyneleet upean lopputuloksen tähden. Kello oli tässä vaiheessa noin kahdeksan illalla.

Tämmöinen siitä sitten tuli:



Pensselikäsi kiittää ja poistuu areenalta.

-PK

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti