No niin piltit: ennen käytiin töissä ja koulussa lauantaisinkin. Ja saunassa, kerran viikkoon.Työtä oli siis minunkin tekemäni, aurinkoisessa paahteessa kypsyy possu ilman grilliäkin kun koko päivän kääntelee.
Sutilointia
Aikaisin aamulla, jolloin kukko vielä kuorsasi orrellaan, ryhdyimme valmistelemaan vaimon kanssa päivän työsarkaa runsaalla aamiaisella Viisikko -tyyliin. Muistattehan Viisikko -sarjan, josta minulle jäi päällimmäiseksi mieleen se, että vaikka tämä sakki olisi vain ollut menossa naapurilta jauhoja lainaamaan, niin aina mukaan lastattiin rekka-autolastillinen eväitä, etteivät pikku piltit vain nääntyisi seikkailujensa keskellä. Useimmiten eväät syötiin vasta seikkailun jälkeen kotona - muistini mukaan.
Miten tämä taas lipsahti sivuraiteelle, ei voi johtua nälästäkään, sillä otin keittoa tunti sitten ja juuri sihahti yksi auki. No, niin tai näin. Päivän epistola oli viime kesänä rakennetun perkolan maalaus.
Tässä ilman vaatteitaan, ei siis vaimo vaan perkola (siis tuo typerännäköinen puuhäkkyrä), vaimo syö eväitään voirasiasta
Uskokaa huviksenne, että tuollaisessa kolossissa riittää piperrystä helposti kahdeksi päiväksi. Painettiin suti mutkalla maalia lautaan yli kuusi tuntia eikä tätä kirjoittaessa näytä edes puoliksi valmiilta.
Jättilinnunkakka
Viiden kieppeissä päätin, että nyt lähden sutimaan kohden ääsmarketin kaljahyllyä. Kyllä kuuden tunnin sutina olvin väärti on. Miten väärässä sitä ihminen voikaan olla: olvi ei ollut vielä lähimainkaan ansaittu. Hyvin hutiloitu on tuplasti tehty on tämän porinan opetus.
Valitettavasti tästä toheloinnista ei ole kuvia, koska sankari oli liian ällistynyt mihinkään älylliseen toimintaa seuraavat puoli tuntia. Yritän kuitenkin maalata teille kuvan näppäimillä. Peruutellaan siis aikakoneella hetkeen, jolloin alkoi mieli tehdä olvia - siis oikein huolella.
Tuumasin vaimolle, että nyt saa riittää, meitsi lähtee. No enhän mä siitä mihinkään lähtenyt vaan jäin tolloilemaan jotain huudeille kuin Latelan torvelot konsanaan.
Olin maalannut rakennelmaamme naapurin puolella ja sain happy endingin niiltä osin. alas tikkailta ja picassomaista taideteosta ihastelemaan. Päätin siinä sitten laittaa tikkaat läjään, mutta ihan yks pikku juttu unohtui jonka seurauksena jättilinnunkakka ilmestyi naapurin terdelle.
Huomasin kyllä heti, ettei ruskeaan terassilautaan sovi valkoinen puolihimmeä akrylaattimaali. Pinkaisin omalle puolelle välittömästi. Syytä en tiedä. Piiloon, karkuun vai jotain muuta? Seisoin siinä sitten lapaset maata kohden ojennettuna toljottamassa upeaa läikkää. Sen verran lähti ääntä, että mainitsin vaimolle asiasta.
Nakitin vaimosen hakemaan jynssäysvälineitä, maalia oli nimittäin myös paidassa, housuissa ja toisessa lapasessa melko riittävästi. Tässä kohtaa kiitos jeesukselle ja Tikkurilalle vesiohenteisesta maalista.
Parikymmentä minuuttia siinä perseet pystyssä hinkattiin, mutta hyvin se pois lähti onneksi. Olisi muuten joutunut turvautumaan salaiseen aseeseen.
Menin S-markettiin. Ostin enemmän kuin yhden olvin. Kiitos ja hyvää yötä!
ps. Ei ole vaimollakaan paahteisen päivän jälkeen kaikki kanootit tapulissa: jäpäleissön pyysi näkkileipää ja vaimo kiikutti sen mulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti